Hallituksen työelämää koskevat uudistukset ja niiden vaikutukset elävät keskusteluissa omaa elämäänsä. Faktat ovat unohtuneet jonnekin, kun on tärkeämpää toistaa lauseita, jotka maalaavat kauhukuvia kurjuudesta, joihin työntekijät uudistuksilla ajetaan. Lauseita ja väitteitä, joilla monilla ei ole pohjaa todellisuudessa.
Työelämän lainsäädännön muutoksista on liikkeellä paljon vääristelevää ja jopa väärää tietoa. Keskustelu uudistuksista ja niiden vaikutuksista on vaikeaa, kun mielipiteet jyräävät faktat alleen. Tässä kirjoituksessa on mahdotonta korjata väittämiä yksityiskohtaisesti, mutta yleisesti ottaen, työsuhdeturvaa ei heikennetä, ketään ei jätetä palkkakuoppaan, eikä työehtosopimusten yleissitovuus ole vaarassa.
Työnantajaliitot ja työntekijäliitot neuvottelevat työehtosopimuksista. Näin on nyt ja tulee olemaan. Yleissitovat työehtosopimuksen velvoittavat kaikkia alalla toimivia työnantajia, riippumatta siitä, onko työnantaja järjestäytynyt vai ei. Jatkossakin työehtosopimukset ovat tärkeitä: ne luovat rajat ja puitteet, ja laki toimii perälautana. Tämä tuntuu nyt unohtuvan ay-liikkeeltä, tai sitä ei haluta muistaa, koska se veisi pohjan uudistusten vastustamiselta. Tärkeää on muistaa myös se, että tätä maata johtaa demokraattisilla vaaleilla valittu eduskunta ja hallitus, ei ay-liike.
Mikä sitten muuttuu? Uudistuksilla poistetaan työn tekemisen esteitä ja madalletaan yritysten kynnystä palkata työntekijöitä. Me tarvitsemme lisää työnantajayrityksiä ja vientiyrityksiä. Uudistukset on tehtävä, jotta Suomen nykyiset ja tulevat vientiyritykset pärjäävät kilpailussa muiden maiden yritysten kanssa. Me elämme viennistä. Viennistä meille tulevat eurot, joilla me ylläpidämme hyvinvointiyhteiskuntaa. Viennistä tulevat myös eurot, jotka vaikuttavat julkisen sektorin palkanmaksukykyyn.
Hallitus ei ole ketään vastaan, vaan Suomen ja suomalaisten puolella, katse eteenpäin suunnattuna. Muutosvastarinnan ja eripuran sijaan maamme tarvitsee yhtenäisyyttä ja rohkeutta sekä luottamusta siihen, että yhdessä me pärjäämme.
Julkaistu Kalevassa 26.2.2024
