Yksi poliitikkojen tärkeimmistä tehtävistä on varmistaa ihmisten turvallinen arki. Sitä uhkaavat moninaiset haasteet, kuten sotaa käyvä naapurimaa, talouden heikko kehitys sekä sotepalvelujärjestelmän uudistamisen vaikeudet.
Sote-uudistus toteutettiin lupauksilla leveämmistä harteista ja kolmen miljardin euron säästöistä, mutta lopputuloksena oli porrastunut byrokratia sekä lukuisat uutena käynnistyneet kehityshankkeet. Hyvinvointialueet käynnistyivät tietoisesti alimitoitetulla perusrahoituksella, minkä takia talouden tasapainottamisen tarve ei ole yllätys.
Nyt olisi korjaustoimien aika. Pyrkimyksissä laadukkaaseen ja kustannustehokkaaseen terveydenhuoltoon tarvitaan toiminnan vaikuttavuutta ja parhaiden käytäntöjen tunnistamista. Ei tarpeetonta jahkailua, tyhjänpäiväisiä työryhmiä eikä loputonta konsulttipuhetta. Terveydenhuollon alkuperäinen ongelma oli potilaiden vaikeus päästä hoitoon – ja sen sijaan, että olisi panostettu perusterveydenhuoltoon, omalääkäreihin ja hoitajiin, rakennettiin raskaita ja jäykkiä hallintorakenteita, lukemattomia näennäisprojekteja sekä asiantuntijatyötä heikentäviä IT-ratkaisuja, jotka samalla sitovat parhaat osaajat pois potilaiden palvelusta.
Jokin on pielessä, jos vain alle puolet lääkärin työajasta kuluu potilastyöhön. Toiminnan jokapäiväiseen johtamiseen poliittisen koneiston olisi viisasta puuttua nykyistä vähemmän, koska tehokkuuden ja vaikuttavuuden tavoittelu voi perustua vain monipuoliseen osaamiseen. Kustannusvaikuttavuuteen tarvitaan kannustimia: rahoituksen pitäisi perustua siihen, miten hyvin järjestelmä toimii, eikä niinkään kulutetun rahan määrään.
Millainen olisi hyvin toimiva sote? Yhtenäisiä kirjaamiskäytäntöjä varten tarvittaisiin toimivat tietojärjestelmät. Vaikka näiden kehitysprojekteihin on panostettu jo vuosia, valtakunnallisesti yhtenäistä tietojärjestelmää ei edelleenkään ole olemassa. Digipalveluiden saavutettavuuteen tulisi panostaa, koska vanhusväestömme todelliset mahdollisuudet käyttää digipalveluja on unohdettu kaikkialla muualla paitsi konsulttijargonissa.
Lisäksi pelastuslaitosten resurssit ja vasteajat on turvattava kaikkialla Suomessa ja terveydenhuollon ammattilaisille on taattava työolosuhteet, joissa potilastyöhön voi keskittyä. Erityisesti lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden saatavuus on kriisissä. Tulossa oleva lakisääteinen terapiatakuu parantaa palvelujen riittävyyttä. Lisäksi on hyödynnettävä yritysten resursseja, monituottajamalleja ja valinnan vapautta. Turhiksi käyvistä kiinteistöistä luopumalla voidaan vapauttaa varoja suoraan hoitoon. Maakuntavero ei ole ratkaisu. Aluevaaleissa valittavilla hyvinvointialuevaltuutetuilla on iso vastuu terveydenhuollon kehittämisessä. Terveiseni heille: keskeistä on toiminnan laatu ja vaikuttavuus – potilaiden on päästävä hoitoon oikea-aikaisesti ilman kohtuutonta jonotusta.
Kirjoitus julkaistu Kalevassa 24.2.2025
